Rusettihai kävi estekisoissa

Anteeksi postauksen kuvattomuus! Aion ostaa pari kuvaa itselleni, mutta niiden odottaminen olisi lykännyt postauksen julkaisua liikaa. Kuvien sijaan saatte videot radoista.

Jos viimeviikolla oli Rusko Dressage Weekend niin tällä viikolla oli todellinen Rusko-Vahto-Turku Jumping Week. Keskiviikkona käytiin Pinjan tallilla sileäntunnilla ja mentiin myös muutamaa puomia ja kavalettia. Laitettiin Assille gogue-apuohja ja se toimi sen kanssa tosi hyvin. Pinja suositteli sen hommaamista myös kotikäyttöön, jotta voisin ratsastaa Assin sillä läpi aina välillä. Sen avulla sain hyvän ajatuksen oikeasta tuntumasta ja istunnasta. Torstaina jatkettiin estevalmennuksen merkeissä, ja tehtävät sujuivat tosi hyvin. Perjantaina otettiin vielä pieniä hyppyjä tallinpitäjän silmän alla, jotta Assi olisi vähän väsynyt sunnuntaina. Lauantaina vuorossa oli enää lyhyt sileäntreeni itsenäisesti. Sunnuntaina päästiin vihdoin avaamaan kisakausi esteiden osalta. Tällä kertaa hyppäsimme vain ihan pienet luokat, 60cm & 70cm. Nämä korkeudet olisivat tosi helppoja jännityksen iskiessä ja vaikka Assi päättäisi mennä kuinka kovaa, selviäisi se silti noin pienistä esteistä.

Sunnuntaiaamu starttasi kaverin yllätyssynttäreiden jäljiltä ja kissan herättämänä neljän tunnin yöunien jälkeen. Onneksi pari tuntia sain vielä maata sängyssä ennen aamuseitsemän herätystä. Kahvin voimalla olin tallissa vähän ennen kahdeksaa ja kannoin edellisenä päivänä pakkaamani tavarat autoon. Assi sai syödä aamuheiniään samalla kun laitoin sitä kuljetusvalmiiksi. Päästiin lastaamaan aikataulussa ja Assi käveli koppiin kiltisti. Matka sujui hyvin, vaikka olimme äitini kanssa kahdestaan matkassa ja äiti ei ole koskaan ennen edes vetänyt koppia.

Artukaisissa mukaan liittyi tallinpitäjä valmentajan roolissa. Kävimme rauhassa maksamassa lähdöt ja pian pääsimme myös kävelemään rataa. Kisat tosiaan hypättiin maljakentällä, jossa todella on tilaa ratsastaa. Rata oli simppeli, paljon pitkiä teitä ja helppoja linjoja. Kävelin radan ensin valmentajan kanssa ja lopuksi vielä yksin. Ekalla kerralla katsoimme välit kuntoon ja mietimme jokaisen tien läpi. Itsenäisesti kävellessä suunnittelemani tiet huolellisesti jotta näkisin, mistä minun kannattaisi mennä missäkin kohdassa. Kenttä oli muuten ihan superkunnossa, josta iso plussa!

Kävelyn jälkeen purimme Assin ja hetken taluttelun jälkeen laitoimme sille varusteet niskaan ja hyppäsin itse kyytiin. Kävelin pihalla noin 15min ja Assi alkoi rauhoittua pikku hiljaa. Joku heppa tosin päätti pistää shown pystyyn pitämällä kamalaa meteliä kopissa ja Assi sekä minä hermostuttiin tästä aika paljon. Päätin poistua vähän sivummalle ja lähdin verkkakentälle kävelemään. Aluksi Assi vähän jännitti kentän ohi ajavia autoja ja muuta hälinää, mutta rentoutui pikku hiljaa. Ravailin molempiin suuntiin tehden paljon ympyröitä ja temponmuutoksia. Assi kuunteli ihan ok, oli vähän kiireinen. Hyppäsin ravissa pari kertaa pienen ristikon ja Assi oli siinä oikein kiva. Laukkailin vähän ja tulin sitten pystyjä ja oksereita. Alkuun Assi selkeästi oli aika jännittynyt, sillä se oli tosi hidas eikä erityisemmin imenyt esteille. Pikkuhiljaa virtaa alkoi kuitenkin löytyä. Yhdelle esteelle ratsastin ihan säälittävän stopin, sillä siinä oli ihan hohtavanvalkoisia raitoja joita Assi katseli ja jätin jalan ihan muualle kuin kiinni. 

Verkkahyppyjen jälkeen kävelin vielä hetken ja sitten pääsinkin odottamaan omaa vuoroani. Edellisen ratsukon ollessa radalla näytin Assille rauhassa pari estettä. Oman vuoromme koittaessa vihellys, tervehdys ja matkaan. Assi vähän katseli katsomosivua, mutta nosti laukan sen päässä. Tein yhden ympyrän ja suuntasin sitten ensimmäiselle esteelle. Sain siihen hyvän linjan ja askeleen, mutta Assi tuli vastalaukassa alas ja juoksi vähän alta pois. Koska kaarteet olivat niin isoja, en turhaan viitsinyt nyppiä laukkaa pois ja nostaa uutta, joten ratsastin kakkoselle vastalaukassa. Sille Assi jäi vähän pohkeen taakse ja paikka tuli pohjaan. Kolmoselta neloselle oli reilun kuuden askeleen linja, mutta kolmosesteen päällä totesin että tästä taitaa tulla viisi - ja niin siitä tulikin. Neloselta oli 90 asteen kulma vitoselle. Jäin ehkä vähän sisäohjaan kiinni mutta este sujui hyvin. Tie kutoselle onnistui myös kivasti. Seiskalle tunsin selkään ihan pienen rikon tahdissa, ulospäin ei kuitenkaan huomaa mitään. Jalat vain kiinni ja yli, josta lievästi kaareva kuuden linja viidellä kasille. Ja taas oli yksi puhdas rata takana!

Radan jälkeen Assi sai paljon kehuja ja nameja. Itse hyppäsin alas ja Assia taluteltiin luokkien väli. 70cm alkaessa hyppäsin takaisin selkään ja menin verkkaan kävelemään. Verkassa menimme paljon käyntiä, herättelin vähän ravilla ja laukalla ja otin lopuksi pari hyppyä. Assi oli taas kivan tuntuinen eikä ainakaan vielä kamalan väsynyt. Niimpä lähdin taas luottavaisin mielin radalle.

Ykköselle sain taas hyvän lähestymisen ja pääsin jatkamaan myötälaukassa. Rytmi kakkoselle säilyi ja hyppy oli kiva. Kolmoselle tultaessa Assi päätti hidastelun olevan ohi ja kolmonen tuli aika lähelle. Sujuvasti viidellä neloselle, jota Assi vähän hipaisi. Puomi pysyi kuitenkin ylhäällä ja jatkettiin aika vauhtia vitoselle. Vitoselta Vastalaukassa alas ja suoralla kutoselle sain vauhtia vähän rauhallisemmaksi. Kaarre seiskalle tultiin myös vastalaukassa ja vikalla linjalla mentiin jo ihan oikeasti reippaasti :D Itse istuin kunnolla satulaan, nostin kädet ylös ja luotin siihen, että Assi hyppää. Seiska oli hyvä, linjalla jäin vähän sisäohjaan ja kasilla ajauduin oikeaan reunaan. Sen jälkeen paljon taputuksia Assin viilettäessä onnellisena menemään nollaradan jälkeen. Ratahenkilökuntakin nauroi Assin innostukselle, enkä itsekään voinut olla hymyilemättä. Mulla on vaan maailman paras hevonen!

Radan jälkeen kävin vielä hetken ravailemassa (tässä kohtaa Assi oli sitä mieltä että nyt se hyppääminen vasta alkoi) ja sen jälkeen vielä kävelin vielä loppukäynnit ja otettiin parit ruusukekuvat. Varusteet pois ja päästiin ihanan aikaisin kotimatkalle, jo puoli kahdeltatoista. Assi lastautui taas mallikkaasti ja matkusti protestoimatta. Tallilla se pääsi vihdoin tarhaan jaloittelemaan ja syömään.

(Este)kisakauden avaus ei olisi voinut sujua paljon paremmin. Vaikka Assi meni välillä vähän turhan kovaa, uskalsin se nantaa mennä ja minun tetäväkseni jäi ohjata, istua satulaan ja pitää Assi edestä ylhäällä. Viisas tamma hoiti loput. En tehnyt yleisimpiä virheitäni ja vauhti ei hirvittänyt. Assikin sai paljon kehuja käytöksestään kisapaikalla, moni ei ole noin kiltti ja fiksu aikuisenakaan. Tästä jatketaan treenejä innolla, 23.4. suunnataan toivottavasti Raision kisoihin.