"Täytyy muistaa osata ratsastaa tänään" - Pinjan estevalmennus

Viimeaikoina ollaan pari kertaa kiellelty, olen ottanut osumaa maahan ja mennyt aivan lukkoon ja antanut Assin kaahata omiaan tai vaihtoehtoisesti nyppinyt kaiken vauhdin pois. Toki onnistumisia on ollut huonoja hetkiä enemmän, mutta aina olen miettynyt että entä jos se nyt tekee jotain. Tämän kaiken jälkeen oli niin mahtavaa saada tänään vanha fiilis takaisin. Alkukäynneissä juttelin Pinjan kanssa ja sanoinkin että tällä kertaa minun täytyy muistaa osata ratsastaa. Tunti keskittyi ihan minimini esteisiin, jotta saisin vähän omaa itsevarmuutta takaisin.

Alkuverkassa tein paljon siirtymiä etenkin laukasta raviin ja takaisin laukkaan. Assi kuunteli ohjaa ja pohjetta hyvin mutta oli vähän huono taipumaan ja myötäämään niskasta. Hypyt aloitimme pienellä pystyllä lävistäjällä. Assi oli siihen aika pohkeen takana ja siksi paikat olivat vaikeita löytää. Lopulta uskalsin ratkaista tilanteet jalalla ja hypyt paranivat heti. Itse päätinkin jo aiemmin, että otan tunnin "teemaksi" ratkaise jalalla, älä kädellä. Mietin vain, että vaikka vauhtia välillä olisi liikaa, oli esimerkiksi Ainossa, jossa ekaa kertaa uskalsin Assin antaa edetä, ekaa kertaa se fiilis, että tämän on esteratsastusta!

Pystyltä siirryimme kiemurtelevaan rataan, jossa piti ahtaa hevonen aika pieniin väleihin. Ensin tultiin pysty, jolta lyhyellä tiellä siniselle okserille. Sen jälkeen kultainen okseri ja kaareva linja pystylle. Assi oli tässä tosi hieno, ekan esteen jälkeen ja kaarevalla uralla roikuin liikaa sisäohjassa. Heppa kuitenkin suoritti hyvin ja seuraavalla rundilla, johon lisättiin myös linja, korjasin omia virheitäni aika hyvin. "Lyhyt kuusi, tosi pitkä viisi" -linja tosin jäi heinäsirkalle viidellä askeleella lyhyeksi...

Seuraavaksi tultiin pidempää rataa. Assi alkoi parissa kohtaa kiihdyttelemään, mutta sain Pinjalta paljon kehuja siitä, että tämä oli ensimmäinen kerta kun en panikoitunut vauhdista vaan jatkoin rataa rennosti ja luotin siihen, että Assi kyllä tietää mitä tekee. Muutamalle esteelle tulin aika pohjaan, mutta huonotkaan paikat eivät olleet ongelma kun muistin vain pitää jalan kiinni enkä hypännyt ennen hevosta. Radan vaikein este oli valkolankkuinen pysty. Se tultiin vihreän okserin kanssa, ja esteet eivät olleet yhtään linjassa. Lisäksi lankkupysty ohjasi hirveästi ulospäin, vielä enemmän pois linjalta. 

Lopuksi hyppäsimme pitkää, yhdentoista esteen rataa. Tässä Assi alkoi kiihdyttelemään jo vähän enemmän, mutta koitin vain itse istua hiljaa. Radan viimeinen linja oli kaareva sarjalta lankkupystylle ja ekalla kerralla en saanut vauhdista enää käännettyä joten ei käyty lähelläkään pystyä. Tokalla yrityksellä ajattelin sarjan jälkeen ensin kohti seinää ja sieltä käännös ja uusi linja pystylle. Tällä tyylillä homma onnistui oikein hyvin. Radan jälkeen olin ihan super iloinen kun kaikki vaan onnistui niin helposti!

Pitkän radan jälkeen tulimme vielä radan vaikeimman kohdan uudestaan: Ensin pysty lyhyellä tiellä, sitten lankkupystyltä okserille ja lopuksi sarja ja lankkupysty. Assi alkoi olemaan tässä kohtaa jo aika väsynyt, joten mentiin aika kovaa... Mentiinkin rata kolmessa pienessä pätkässä ja jokaisen osan jälkeen seis ja uusi laukka. Kun Assi oli hypännyt pätkän hyvin, sai se jatkaa seuraavalle esteelle. Tällä tyylillä saimme Assin malttamaan tunnin loppuun saakka. 

Loppuraveissa Assi myötäsi jo kivasti niskasta ja oli kuulolla. Se on nyt parin viikon aikana mennyt ihan hurjasti eteenpäin! Oikeinpäin kulkeminen on sille jo melko helppoa ja ravin sekä käynnin säätely on jo mahdollista. Koska Assi liikkuu huomattavasti paremmin, on se myös kasvattanut massaa: Takaosassa näkyy jo hurjan isot lihakset! Lisäksi Racingin rehun vaihtaminen Havensiin on pyöristänyt sitä tosi paljon. 

Sunnuntaina luvassa on koulukisat ja jos saadaan joku mukaan, olisi tarkoitus käydä 9.4. käydä Artukaisissa hyppäämässä jotkut ns. liian helpot luokat näin kauden alkuun. Maaliskuun loppu on myös hyvä aika suunnitella kesää, ihan uskomattomia juttuja tulossa!

Pelkkää hyvää

Moikka taas! Kevät on vihdoin alkanut ja sen huomaa kyllä niin omassa, kuin hevosenkin vireydessä ja motivaatiossa. Kohta päästään vihdoin starttailemaan kisakautta ja pari viimeisintä viikkoa ovat ratsastuksellisesti sujuneet erittäin hyvin. Ennen kaikkea kevään suurin ajankuluttaja on vihdoin takana: Selvisin keskiviikon psykan ylppäreistä ainakin omasta mielestäni ihan kunnialla, toivottavasti sensoritkin tykkäävät pohdinnoistani... 

Torstaina oli rutiinien mukaisesti estevalmennuksen vuoro. Vaihdoimme Assilta estesuitsituksesta olympian kokonaan pois ja tilalle englantilainen+remppaturpis. Assi on sen kanssa paljon kivempi ratsastaa, eikä tipu pidätteistä niin pitkäksi tai suutu, jos jään vahingossa vähän liikaa kiinni. Assi oli valmennuksessa tosi kiva, mutta kevät alkaa vähän näkyä ja sillä on nyt ollut ylimääräistä virtaa.

Hyppäsimme ihan yksinkertaisia tehtäviä: Suoraa ja kaarevaa linjaa ja pari yksittäistä estettä. Assi oli heti alkuun aika pirteän oloinen, joten lähdimme tekemään samalla idealla kuin viimeviikolla. Jos Assi lähti hiemankin kiihdyttelemään esteen jälkeen, ratsastin rennosti kohti seinää ja otin seis, viimeistään seinä pysäytti. Assin täytyykin nyt oppia, että vaikka sillä olisi kuinka hauskaa, ei se voi lähteä kuskaamaan minua miten tahtoo.

Esteisiin kuului myös okseri, jossa oli alla sokeripalat. Itse olen jostain syystä parin viikon ajan jännittänyt erikoisempia esteitä, ja koska Assi on minut pelastanut huonon ratsastukseni aiheuttamilta virheiltä moneen kertaa, päätti se senoa, ettei enää hyppää jos itse istun etukenossa jalka irti sisöohjassa roikkuen. Parin viikon ajan siis tuli muutamia valitettavia ohimenoja, mutta tällä kertaa niistä ei ollut tietoakaan!

Pysty-sarja -linjalle jäin pariinkiin kertaan nyppimään vauhtia ihan liikaa pois, jolloin ennen pystyä tuli ihan miniaskel ja sen jälkeen Assi ei lähtenytkään viemään ja neljän askeleen väliin tuli viisi askelta ja sarvaväliin puolitoista. Tokalla yrityksellä ekalle esteelle sama virhe, mutta välissä sain pidennettyä ja loppu meni oikein. Kolmannella yrityksellä onnistuin vihdoin saamaan ekankin lähestymisen kuntoon.

Toinen pitkä sivu, jolla oli okseri-pysty -linja tuotti oikeaan kierrokseen vähän hankaluuksia. Kun linajalle pääsin, oli lopputulos tosi hyvä, mutta lähestyminen oli vähän onnetonta. Jäin taas roikkumaan sisäohjaan ilman jalkaan ja Assi otti suoristaessa aina raville, joten jouduin tekemään ympyrän ja yrittämään uudestaan. Jossain kohtaa totesinkin että en osaa nyt yhtään ratsastaa kulmia, jonka jälkeen lähti heti sujumaan.

Kaiken kaikkiaan tunti sujui kuitenkin hyvin, nyt täytyy vain saada vauvan kevätinnostus kanavoitua johonkin muuhun.

Assi on ollut muutenkin ihan super viimeaikoina. Viimeistään maanantaina Pinjan kanssa saimme kaikki palaset vain loksahtamaan paikalleen ja ratsastus on tuntunut helpommalta kuin aikoihin. Assi on heti alkuun kuulolla ja helppo ratsastaa pyöreäksi. Kun annan sille muodon, jossa haluan sen liikkuvan, pysyy se siinä kunnes vaadin muuta. Toki etenkin suoraan kulkeminen tuottaa haastetta Assin ollessa vielä tosi lihakseton ja heikko, mutta tästä mennään vain eteenpäin! Havensin rehu on myös vaikuttanut ja moni on sanonut Assin saaneen jo vähän lihaa luiden ympärille.

Loppuun vielä lyhyt video Pinjan sileäntunnista maanantailta. Kuten huomaa, laukka on vielä tosi heikkoa, joka aiheuttaa myös ongelmat esteillä. Olenkin nyt yrittänyt tehdä laukkatehtäviä paljon ja oikeasti ajatuksella, en vain laukkaillut ympyrää ilman sen suurempaa päämäärää.

Helmikuun tunnelmia puhelimen välityksellä

Tänään on vuorossa jälleen puhelinkuvien vuoro, tällä kertaa suurimmaksi osaksi helmikuulta kertyneistä kuvista. Helmikuuta leimasivat erityisesti vanhojen tanssit ja risteily, joka näkyy myös kuvissa. Vanhojen kuvia karsin tosin reilusti pois, sillä kirjoitin niistä jo aiemmin postauksen. Puhelinkuvapostaukset painottuvat aika paljon heppailun ulkopuolelle, mutta toivottavasti tällaiset muustakin elämästä kertovat jutut kiinnostavat aina välillä!

Kävin kaveriporukalla katsomassa Split-leffan ja oli tosi hyvä, suosittelen/Postipaketissa saapuivat Covallieron paita ja Esperadon housut. Ostin vähän aikaa sitten myös Kinslandin kisatakin, nyt innolla kohti tulevaa kautta/Joku viikonloppu lähdössä ulos

Kahdessa ekassa kuvassa Assi joidenkin treenien jälkeen/Päädyin tuossa yhtenä päivänä ihan uuden hepan kyytiin ja sen jälkeen oli kyllä niin helppoa ratsastaa omalla kun kaikki nappulat olivat selvillä, Assi vielä kruunasi treenin olemalla ihan super hyvä.

Nelosjakso alkoi helmikuun alkupuolella ja sen mukana tulivat myös kauan odotetut vanhojen tanssit, joiden osalta vikat tunnelmat tässä.

Voiko vanhojen risteilyä hehkuttaa liikaa? Ilta, yö ja seuraava päivä sisälsivät karaokea, kavereita, jalkojen tanssimista kipeäksi ja hyvää ruokaa. Laivalla on aina ihan huippu tunnelma, mutta tällä kertaa se oli ihan eri luokkaa kun koko laiva oli täynnä samanikäisiä lukiolaisia. Pari seuraavaa päivää oli nilkka välillä tosi kipeä, mutta kaikki oli sen arvoista. Tätä risteilyä muistellaan vielä vanhanakin!

Muutama kuva Ainon reissulta. Ekassa kuvassa on lapsi vielä innoissaan uudesta paikasta, tokassa se on valmennuksen jäljiltä niin väsynyt, ettei tarvinnut edes käskeä seisomaan paikallaan.

Pakollinen todistus siitä, että opiskelenkin joskus. Ekassa kuvassa psykan opiskelua (ylppäreihin on enää viikko aikaa!) ja kahdessa vikassa mun matikan haaste. Kävin tosiaan vitoskurssin (lyhyt matikka) itsenäisesti ja kurssikirjan avasin ensimmäisen kerran viikkoa ennen koetta. Näinkin voi opintonsa hoitaa... (En suosittele kenellekään)

24.2. tuli kuluneeksi puoli vuotta siitä, kun Assi muutti meille/Selailin vanhoja kuvia ja löysin ties mitä helmiä... Kuvassa minä ja maailman paras Pekko-poni estekisoissa 2009, sijoituimme luokassa kolmansiksi/Ja vielä ihan tuore kuva maanantain kouuvalmennuksesta. Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa kuinka hyvin tunti meni.