Groomina Saksassa - Elämäni paras kesä

Viimeisen kuuden viikon aikana olen nauranut ihan liikaa ja paiskonut töitä kovemmin kuin koskaan aiemmin. Olen tehnyt aamutallin puoli neljältä aamuyöstä ja nukkunut sen jälkeen satulahuoneen lattialla. Olen saanut osallistua maailman hauskimpiin illanviettoihin työporukan kesken ja joutunut tekemisiin poliisien kanssa. Olen käynyt ratsastusvaatteet päällä ravintolassa ja vetänyt jäätelö-överit Enzossa. Olen oppinut valtavasti lisää hevosista ja ratsastuksesta. Ennen kaikkea olen viettänyt elämäni parhaan kesän!

Kahdeksan viikkoa sitten istuin Turun lentökentällä odottamassa koneen lähtöä Riikaan, jossa vaihdoin Düsseldorffin lennolle. Silloin olin täysin tietämätön siitä, mikä minua tulevina viikkoina odottaisi. Etukäteen tiesin vain pomojeni ja tulevan kotikaupunkini nimet. Lähdin matkaan kuitenkin avoimin mielin ja viimeiset päivät ennen lähtöä olin todella innoissani. Lennot sujuivat hyvin ja myös junamatka onnistui suhteellisen mutkattomasti. Seuraavaksi istuinkin jo pomojeni auton kyydissä ja matka kävi lähikaupan kautta kämpälleni. Kotini oli ison maatalon piharakennuksessa oleva yksiö, eli sain asua kesän ihan rauhassa. Tämä oli myös elämäni ensimmäinen kerta, kun asuin poissa kotoa. Tämä postaus on sekalainen kokoelma tapahtumia ja omia fiiliksiä, sillä kovin tarkkaan en voi asioista tietenkään kertoa.

Heipat Assille//Turun lentokentällä, viimeistä kertaa Suomessa pitkään aikaan!

Matkustin ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille ja selvisin hengissä jokaisella kolmella lentokentällä! Düsseldorffin lentokenttä alkoi olla minulle jo ihan riittävän suuri!

Heti ensimmäisinä päivinä selvisi, että Saksa on toimimattoman netin luvattu maa. Nettiyhteys onneksi parani pikku hiljaa, mutta etenkin alkuun se toimi lähinnä työmatkoilla. Iltaisin sain ehkä lähetettyä kotoa pari Whatsapp -viestiä, jos kävi hyvä tuuri. Loppuaikoina onneksi lähes joka puolella kotini ulkopuolella (paitsi tallilla) oli 3G -netti ja kotonakin sain pidettyä yhteyksiä yllä kohtalaisesti. Tämä kuitenkin on todellinen selitys sille, miksi en postauksia julkaissut koko ajalta. Olisin tietysti voinut ottaa koneen vapaapäivänä johonkin kahvilaan mukaan, mutta saksalaiset eivät myöskään harrasta ilmaisia Wifi -pisteitä...

Koko aikana taisin ratsastaa yli kymmenellä eri hevosella, ennätys taisi olla kuusi päivässä.

Sää ei aina ollut kovin aurinkoinen...//Pääsin myös letittämään pari kertaa//Kengitystä//Matkalla töihin viimeisenä aamuna

Työpäivät alkoivat seitsemältä ja kahdestatoista kahteen oli lounastauko, jonka jälkeen hommat jatkuivat kuuteen. Vapaapäivä oli kerran viikossa. Ensimmäisenä työpäivänä tutustuin pariin työkaveriin ja he kertoivat minulle tallin käytännöistä sekä päivien kulusta. Hommat sisälsivät muun muassa hevosten ruokinnan, tarhauksen, kävelykoneeseen laiton, hevosten hoidon ennen ja jälkeen ratsastuksen sekä melko paljon ratsastusta. Pääsin tosiaan ratsastamaan heti ensimmäisestä työpäivästä lähtien, ja lähes joka päivä tein ainakin yhden hevosen. Parhaimmillaan ratsastin päivän aikana kuusi! Ratsastus oli joko maastoilua tai koulutreeniä. Jos hevosten hoidon lisäksi aikaa jäi, siivoilimme tallia tai tallialuetta. Karsinat siivosi siihen erikseen palkattu työntekijä, mutta sunnuntaisin hän oli vapaalla ja tällöin siivous kuului meille.

Etukäteen minulla ei ollut mitään tietoa siitä, mitä työni tulisi sisältämään tai kuinka pitkiä päivät olisivat. Kuultuani tuttujen kokemuksia (samasta paikasta tai ylipäänsä heppahommista ulkomailla) olin varautunut siihen, että siivoan seuraavat kaksi kuukautta kasinoita ja työ tulisi olemaan erittäin raskasta. Ei työ kevyintäkään mahdollista ollut, mutta kyllä se yllätti rentoudellaan. Raskainta olivat lähes jatkuva kiire sekä työajat - jossain muualla olisin selvinnyt lyhyemmillä työpäivillä ja normaalilla määrällä vapaapäiviä.

Alkuun olin ilman muuta aika kankea, mutta kun rohkeasti tarttui kiinnin työhön, pääsi käytäntöihin sisälle nopeasti. Aika pian oppi tietämään millaisista varusteista ratsastajat pitävät, mitkä hevoset tulevat toimeen ja missä järjestyksessä hommat kannattaa tehdä. Myös sellaisista käytännöistä, joihin ei kotona ole tottunut, tuli rutiini helposti. Esimerkiksi kaikki päivän aikana tulleet varusteet tuli pestä, kun niille ei sen päivän aikana ollut enää käyttöä. Alkuun ajattelin, että tätä en kyllä varmaan jaksa kotona tehdä, mutta niin vain tänään hain automaattisesti sienen kaapista ja pyyhin suitset treenin jälkeen :D

Ensimmäisen kerran pomoni näkivät minun ratsastavan oltuani töissä viikon kun lähdimme rekalla vähän kauemmas maastoon. (Oli muuten ihan mielettömät maisemat: mäen rinnettä ylös hölkkäillessä näki kun puoli kilometriä alempana näkyy pieniä kyliä ja saksalaista maaseutua.) Mitään tunteja he eivät pitäneet, mutta pari kertaa satuin ratsastamaan siten, että he esimerkiksi kävelivät alkukäyntejä samaan aikaan ja sain silloin neuvoja. Tästä oli kyllä hyötyä, etenkin kun en ole vieraita hevosia tottunut ratsastamaan. Itsenäisesti kuitenkin ratsastin todella paljon, ja kun ratsuista suuri osa on startannut kansainvälisellä tasolla, kehittää se minun tasoistani ratsastajaa ihan kunnolla eteenpäin.

Pizzaa työporukan kanssa//Mäkkärissä käymässä muutamaan otteeseen//Ihan oikeassa ravintolassa :D

Keskustassa oli jäätelöbaari Enzo, jossa tuli käytyä ihan kiitettävän monta kertaa...

Itse kotikaupungilleni voisi omistaa vaikka kokonaisen postauksen. Warendorf on pieni, 40 000 asukkaan kaupunki, josta kuitenkin löytyy paljon kauppoja, maailman ihanin hevostarvikeliike, ravintoloita ja se tärkein, eli Mäkkäri. Paikka oli mielestäni maailman kaunein, ja lähtisin sinne koska vain uudelleen. Keskustasta ei tarvinnut pyöräillä viittä minuuttia kauempaa niin oli jo joen vierellä maisemareitillä tai vaihtoehtoisesti maissipeltojen ympäröimänä. Vapaapäivinä vietinkin yleensä useamman tunnin keskustaa ja sen lähialueita kierrellen. Kaupunki on myös onnekseni todellinen hevoskaupunki. Hevosia siellä asuu varmaan enemmän kuin ihmisiä ja merkittyjä maastoreittejä meni joka puolella. Kaupungissa on myös DOKR:n (Saksan ratsastuksen olympiakomitea) alue, joka käsitti maastoja, tallialueen, maneeseja, kenttiä ja mahdollisuudet maastoesteiden treenaamiseen. Kaupungin ihmiset olivat tottuneet hevosiin ja oli ihan okei lähteä töiden jälkeen koko työporukan kanssa syömään vähän parempaan ravintolaan tallivaatteissa.

Lähikaupastani sain maailman söpöimpiä kauppakasseja! :D//Kaupungin keskustassa oli jokaisia olympialaisia kohden laatta, joissa oli listattu ratsastajien sinä vuonna saamat mitalit//Työkelit olivat etenkin heinäkuussa ihan sopivat. Loppukesää kohden valitettavasti viileni.

Työkielinäni toimivat suomi ja englanti. Olin tekemisissä myös ruotsia ja saksaa puhuvien kanssa, mutta heidän kanssaan puhuin suosiolla englantia. Itselläni on hyvin vanhva englannin kielitaito, mutta heikommallakin olisi pärjännyt. Eli jos juuri sinun tekisi mieli lähteä, mutta huolehdit kielitaitosi puolesta, älä panikoi: kyllä kohteessa oppii kun vierasta kieltä joutuu käyttämään koko ajan. Saksaa en puhunut sanaakaan lähtiessäni, mutta nyt kielitaitoni on kasvanut niin paljon, että osaan tervehtiä, kiittää ja sanoa heipat ruokakaupassa sekä tilata ruokaa ja ison kokiksen ravintolassa.

Helppoa ei ollut koko ajan: Itse asun vielä kotona ja tämä oli ensimmäinen kerta koskaan kun asuin yksin. Ja Saksan maaseudulla todella olin yksin. Toki meillä oli erittäin tiivis työporukka, jonka kanssa vietin unohtumattomia iltoja, mutta vaikeinta kesässä oli se, että kaverit ja tietysti Assi olivat 1500 kilometrin päässä, eikä niitä noin vain nähnytkään. Onneksi nettiyhteydet olivat välillä erittäinkin hyvät, ja sain kyllä pidettyä yhteyttä kavereihin Suomessa. Assistakin sain lähes päivittäin kuvia, videoita ja muita kuulumisia.

Meillä oli tosiaan työporukan kesken ihan mahtavia illanviettoja, ekassa kuvassa olen pyöräilemässä pomojen luota pois kohti aamutallia, joka suoritettiin keskimmäisen kuvan esittämään aikaan (ilman yöunia välissä totta kai). Vastapainoksi välillä pääsimme lähtemään kotiin ajoissa, kuten viimeisessä kuvassa.

Keskustan hevostarvikeliike//Valitettavasti matkalaukussa ei ollut tilaa yhdelle kissanpennulle//Viimeisen viikon maanantai, tässä kohtaa lähtö tuntui vielä niin epätodellisen kaukaiselta asialta//Läksiäiskakkua työporukalle

Kannattiko? Todellakin! Vaikka välillä saattoi olla sellainen olo, ettei osaa tai pysty, selvisin kaikesta kunnialla ja lähdön hetkellä olisin mielelläni jäänyt vielä muutamaksi viikoksi. Työkaverini sanoin: "Tämä sijoittuu varmaan aika ylös elömön TOP -kokemuksissa." Sain kehittyä ratsastajana, opin tekemään tallia ja sain nähdä ratsastusmaailmaa lajin huipulla. Mikään raha ei olisi voinut minulle näitä kokemuksia ostaa ja hetkeäkään en lähtöäni kadu, vaikka moni 17-vuotias olisi ehkä viettänyt kesänsä jollakin toisella tavalla. Minun onnekseni pomoni toivottivat minut tervetulleeksi takaisin ensikesänä, ehkä silloin Assin kanssa?

Nyt arki rullaa Suomessa hyvin, ensimmäinen viikko on tosin ollut hiemankin hämmentävä. Kavereille toki suomen puhuminen sujuu ihan normaalisti, mutta etenkin kaupoissa meinaan aina tervehtiä saksaksi! Tämän postauksen julkaisu venyi, sillä ymmärrettävästi halusin keskittyä alkuun kavereihin ja Assiin. Assi onkin ollut ihan mieletön ratsastaa ja ulkokauden puolella pitäisi vielä startata joissakin kisoissa.

Valmiina lähdössä takaisin Suomeen

Bremenin juna-asemalla ja lnetokentällä juuri nousemassa koneeseen//Tampereella//Hakemassa meidän koiraa päivähoidosta, jonka jälkeen kotiin!

Jäikö kysyttävää? Vastaan mielelläni kyselyihin kommenttiboksissa. Mikäli olet kiinnostunut harjoittelusta ulkomailla, voin vastata tarkemmin työpaikkaani koskeviin kysymyksiin harkinnanvaraisesti nimellisesti lähetettyihin sähköposteihin. Yhteydenotot siis tänne: koskelokatariina@gmail.com.