Muutoksia ja kuulumisia

Kisakauden piti startata tänään pikkuluokilla Turun ratsastajien kisoissa, mutta kisat jouduttiin perumaan viruseipäilyn vuoksi. Niimpä sunnuntaista tuli kotipäivä ja tein hommia sileällä. Assi oli aika vaikea ratsastaa, niinkuin se yleensä estepäivän jälkeen on. Se ei jaksa oikein keskittyä ja on hirveän raskas ohjalle. Tein paljon laukassa juttuja, vastalaukkaa, nostoja ja vastataivutuksia. Käynnissä sain sen ratsastettua oikein kuuliaiseksi, laukkakin oli lopuksi ihan jees. Nyt pitää ottaa totinen ote sileäntreeneihin, sillä 2.4. kiristetään nutturoita ja startataan omissa kisoissa Helppo C:2 2000. (Startataan jos Assi uskaltaa mennä aitojen sisään...)

Eilen lauantaina tosiaan tallinpitäjä/entinen valmentajani piti minulle ns. estekoulutunnin. Menimme puomeja ja pieniä kavaletteja linjoilla ja ympyröillä. Assilla oli alkuun aika paljon virtaa, koska sillä oli ollut kolme vapaapäivää putkeen. Keskiviikkona juoksutin sen, jonka jälkeen se hierottiin. Assi on kuulemma mennyt eteenpäin ja jumeja ei ollut, mutta sen vasemmassa lavassa olevaa vanhaa lihastraumaa (tullut luultavasti kun varsana jäänyt etujalastaan johonkin jumiin yms, emme tosiaan tiedä Assin historiasta mitään) hieroja availi ihan kunnolla. Torstaina sillä oli ihan täysi lepopäivä ja perjantaina juoksutin taas. Ylimääräisestä energiasta huolimatta pienten spurttien jälkeen Assi oli kuitenkin ihan tosi hyvin kuulolla ja lopuksi tulimme noin 90cm linjaa. Valmentaja olisi halunnut nostaa estettä vielä lisää, mutta ei viitsinyt hieronnan takia.

Assi saa nyt kokea ruokinnassaan muutoksia. Pari viikkoa sitten juttelimme Pinjan kanssa Assin ruokinnasta ja totesimme, että sen syömä Racing Selected ei todennäköisesti vain sovi sille. Se ei ole varsinaisesti liian laiha, mutta hirveän kuiva, joten sillä ei ole mitään, mistä rakentaa lisää lihasta. Assi kuitenkin syö heinää yli 16kg päivässä, joten siitä ei asia voi johtua. Täysrehunkaan määrää sille ei voi nostaa, sillä silloin se saisi liikaa energiaa. En myöskään itse suosi rehujen yletöntä syöttöä. Juttelimme asiasta vielä pari kertaa lisää, ja nykyään ostamme Assille Pinjan kautta Havensin Basis-Sporttia. Toivottavasti pääsemme tällä ruokinna tuloksiin.

Päiväretki Ratsastuskeskus Ainoon

Kuvat laatua äiti, pahoittelen

Vanhojentanssit kokonaisuudessaan selätetty, hiihtoloma alkanut ja vähinkäänkin ramaiseva vanhojenristeily takana. Maanantaina kello kymmenen starttasi  tallin pihasta auto kyydissään kaksi äiti, hevosta ja ratsastajaa. Matka kävi Järvenpäähän Ratsastuskeskus Ainoon, jonne Pinja tuli meitä valmentamaan. 

Kotipihalla Assi lastautui tosi hienosti, sen piti pysähtyä vain kerran lastaussillalle miettimään (tämä oli tosiaan Assin elämän neljäs kerta trailerin kyydissä). Myös matka sujui hyvin, joskin tie oli joissain kohdissa hieman loskainen. Olimme Ainossa ihan reilusti aikataulua edellä ja kävimme nopeasti katsomassa paikat, jonka jälkeen odottelimme vielä hetken ennen hevosten purkua.

Noin 40min ennen valmennuksen alkua otimme hepat ulos kopista, ja Assikin hoiti homman ilman turhaa vauhtia. Varusteetkin saimme niskaan vaikka vauva oli vähän innoissaan uudesta paikasta ja ei olisi millään tahtonut pysyä paikallaan. Pinja saapui paikalle ja menimme maneesiin taluttelemaan heppoja. Assi oli alkuun vähän ihmeissään kun kaikki oli niin suurta, mutta rauhoittui kyllä pikku hiljaa. Verkkailimme itsenäisesti ravissa ja laukassa Pinjan kootessa esteitä. Assi oli vähän vauhdikkaalla päällä, mutta kuunteli ihan hyvin. Laukassa se oli vähän raskas kädelle, mutta lähti nousemaan pienellä työstöllä. Tässä kohtaa mainittakoon, että olin itse ratsastanut viimeksi edeltävän viikon keskiviikkona, sillä tansseista aiheutuneiden menojen vuoksi Assin vuokraaja oli hoitanut lähes kaikki edeltävän viikon liikutukset. Säädöt eivät siis ihan olleet omiani, mutta kaikesta selvittiin.

Hypyt aloitimme tulemalla pienen pystyn täyskaarrolla ja jatkoimme siitä kavaletille lyhyelle sivulle. Assi oli vähintäänkin innoissaan ja vauhdikas, mutta kääntyi silti tosi hyvin, eikä tiukalla tiellä kavaletille esiintynyt mitään ongelmia. Hypyt olivat heti alkuun hyviä ja laukat vaihtuivat joka kerta. Pidensimme tehtävää vielä siten, että jatkoimme kavaletin jälkeen lävistäjälle okserille. Sekin sujui oikein mallikkaasti, joskin pienen kiihdytyksen kera.

Seuraavaksi tulimme pientä radanpätkää, johon kuului okseri lävistäjällä oikealta, vasemmalta pysty jonka jälkeen kaareva linja okserille ja sen jälkeen vielä okseri-pysty-pysty -linja, jossa kaksi ensimmäistä estettä olivat suoralla linjalla ja viimeinen kaarevalla. Kolme ensimmäistä estettä menivät hyvin, linjan okserin jälkeen Assi alkoi vähän köyrimään, mutta matka jatkui. Ennen viimeistä linjaa Pinja käski etenemään enemmän ja hypyt olivat huomattavasti sujuvampia kun uskalsin Assin kulkea reippaasti eteen. Unohdin kuitenkin linjan viimeisen pystyn, joten tulin sen vielä uudestään. Hypyt olivat taas kivoja ja kääntäminen sujui lisätystä vauhdista huolimatta.

Tyylikkäästi puhtaasti yli ihan esteen juurelta

Lopuksi tulimme vielä pidempää rataa, joka alkoi vasemmassa kierroksessa porttipystyllä, josta jatkettiin pysty-okseri -linjalle, jonka jäljeen sarja jolta kaareva linja pystylle. Tämän jälkeen porttipysty suunnanvaihtona jonka jälkeen kahden askeleen sarja ja suora linja viidellä pystylle ja sen jälkeen vielä okseri ja kaareva tie Aino-pystylle. Alku meni oikein kivasti, uskalsin pikkuhiljaa vain istua rennosti jalat kiinni eikä vauhti tuntunut enää yhtään pahalta. Tullessani porttipystylle toista kertaa istuin huonosti ja Assi tiputti raviin, jolloin hypystä tuli tosi huono ja sen jälkeen Assi lähti vähän kaahailemaan. Tuntui siltä, etten uskalla tuolla tahdilla lähteä pitkälle sivulle, mutta Pinja vain käski istumaan, sillä Assi kuulemma tietää mitä se tekee. Loppujen lopuksi Vauhti olikin jopa liian hidasta ja luullessani Assin lähtevän hyppyyn sarjan B-osalla kaukaa, vetäisi se vielä väliin kolmannen askeleen ja ylimääräinen miniaskel tuli myös pystylle. Ei ainakaan ponnu lopu kesken kun metrin esteet ylittyvät kevyesti paikaltaan...

Pitkän sivun jälkeen suuntasimme vielä viimeiselle linjalle, jonka ensimmäisenä osana kohosi melko iso okseri. Käänsin esteelle liian aikaisin ja nypin kaiken vauhdin pois, jolloin Assi totesi, että saan hypätä ihan itse ja otti stopin. Kuski todellakin yllättyi ja löysin itseni esteen juurelta :D Takaisin selkään ja uudestaan. Tulin porttipystyn pohjalle ja ratsastin siihen niin luokattoman huonosti, että Assi pari kertaa livahti sivulta pois. Sen jälkeen aloin jälleen ratsastamaan, ja hommat sujuivat taas. Kaareva linja meni ihan ok, pystylle tulin vähän pohjaan. Sen jälkeen tulin suoran okseri-pysty linjan jonka jälkeen hetki käyntiä. Lopuksi tulin vielä kaarevan linjan ja pitkän sivun. Kaareva oli ok, pitkälle sivulle lähestyttäessä Assi jäi vähän pohkeen taakse ja sarjaväli jäi vähän pitkäksi, joten B-osalta puomi. Sen jäkeen muistin kuitenkin ratsastaa eteen ja viimeinen pysty oli hyvä.

Me saimme lopettaa sujuvaan suoritukseen ja ravailin ja kävelin Assin vielä pois. Valmennuksen jälkeen minulla oli aika väsynyt hevonen joka pysyi ihan miellään paikallaan kylmäyksen ja varusteiden purun ajan. Koppiin mentiin taas sujuvasti ja matkallakin seisottiin tyytyväisenä hiljaa kopissa.

Valmennuksesta jäi kyllä superhyvä fiilis, oli ihan mahtavaa vaan uskaltaa Assin antaa laukata ja ohjata itse oikeaan paikkaan. Hypyt olivat tosi hyviä ja paikat löytyivät kuin itsestään kun laukka pyöri kunnolla. Saa olla ylpeä lapsihevosesta kun noin vain suorittaa metrin tehtäviä ihan vieraassa paikassa. Sama sujuvuus on toivottavasti tallella vielä sunnuntaina kun starttaamme kisakauden Artukaisissa. Lisäksi saatamme lähteä maaliskuun alussa hyppäämään Ypäjälle yhden luokan, kunhan olen keskustellut asiasta vielä Pinjan kanssa ensin. Nyt kun vanhat ovat ohi, pääsen taas kiinni normaaliin valmennusrytmiin. Sitä ennen on kuitenkin pakko skarpata vielä kolme viimeistä viikkoa, sillä psykan ylppärit lähestyvät uhkaavasti. Sen jälkeen onkin taas ihan eri tavalla aikaa heppailla ja tehdä blogijuttuja.

Wanhat 2017 - kaksi päivää prinsessana

VPK-talon valot eivät tehneet oikeutta pukuni värille...

Ei turhaan sanota, että vanhojenpäivä on yksi lukion parhaista kokemuksista. Jo pelkästään kurssi oli ihan mielettömän hauska. Kaikki hupentui vielä itse kahteen tanssiaispäivään, jonka sain jakaa huippujen kavereiden ja maailman parhaan parin kanssa! Muutaman kerran on meinannut usko loppua, mutta kaikesta selvittiin.

Parin sain jo viimevuoden toukokuussa, kun parini pyysi minua tanssimaan kanssaan. Puvun ostin elokuussa (pari päivää ennen tansseja nauroinkin että olen omistanut vanhojenmekkoni kauemmin kuin Assin ja syksyllä varasimme myös kampaajan. Kengät ostin syksyllä yhdelle risteilylle ajatuksella "laitan nämä sitten tansseihin". Myöhemmin talvella tilailin meikkejä ja viikkoa ennen tansseja tein kenkiin itse nyörit. Olin siis monen asian suhteen aika ajoissa, jota suosittelen myös tuleville vanhoille! Parin suhteen ei kannata kuitenkaan stressata, sen saa kurssiltakin.

Tanssipäivä alkoi torstaina kahdeksalta ja kampaaja tuli meille kotiin kymmenen jälkeen. Kampauksen jälkeen meikkasin itseni ja sen jälkeen alkoi pukeminen. Narut olisi tosin tarvinnut laittaa hiukat tiukemmalle solmulle, sillä nyt ne löystyivät illan mittaa ja etenkin parin ensimmäisen tanssin aikana tuntui koko ajan siltä, että mekko valuu ja valuu. Ensiapukassin kokoamisen jälkeen (ripsiliimaa, ilmastointiteippiä, suklaata, hiustenkuivain...) pääsimme lähtemään. Tsykkiläiset tosiaan tanssivat torstaina Turun vanhalla VPK-talolla, jossa oli ensin rymäkuvaus ja ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen pääsimme tanssimaan.

Olin tosiaan parini kanssa pari numero 1, Tsykin johtotähdet, eli vastuullamme oli johdattaa koko jengi saliin kunnialla. Ensimmäisessä tanssissa tuli pieni minisydänkohtaus kun ihan ensimmäisellä askeleella astuin vähän helmani takaosan päälle, mutta sen jälkeen olin varovaisempi ja loppu meni tosi hyvin! Vähän puku kärsi päivän aikana, helmassa on pieni repeämä, mutta se ei onneksi haitannut tanssimista mitenkään. Tanssien jälkeen otimme paljon kuvia, jonka jälkeen lähdimme kotia kohti. Ellu (blogin virallinen valtuutettu kuvaaja, samppanjanvärinen puku) tuli meille yöksi, ja pitkän päivän jälkeen oli aika kääriä huivi hiusten suojaksi ja mennä aikaisin nukkumaan. 

Fiilikset oman tanssin jälkeen

Tsykin wanhimmat prinsessat

Yöstä sanottakoon sen verran, että mukavaa ei ollut. Nukuin vain pieniä pätkiä, sillä hyvän asennon löytäminen kukkasten ja kymmenien pinnien vuoksi oli aika vaikeaa. Aamulla kellon soidessa kello viisi oli kuitenkin vain noustava ylös ja kahvin voimin selvisimme kampausten korjailusta ja meikkaamisesta. Perjantain tanssit olivat aamulla Puropellon koulussa, jossa minun ryhmäni aloitti jälleen tanssit (minun ja parini johdolla). 

VPK-talolla oli ollut ihan hyvä sisäilma, mutta Puropellossa oli ihan järkyttävän kuuma. Joka tanssin välissä oli pakko yrittää viilentää itseään epätoivoisin keinoin. Mekko oli taas löystynyt vähän, mutta selvisin ryhmäni tansseista kunnialla. Otimme taas paljon kuvia, jonka jälkeen parini lähti ja seuraava ryhmä alkoi valmistautua tanssimiseen. Toisesta ryhmästä puuttui osa ihmisistä, ja koska äitini ei olisi kuitenkaan hakenut meitä melkein tuntiin, menin vapaaehtoisesti paikkaamaan. Ellu veti mekkoni tosi tiukalle, jonka jälkeen olo oli kutakuinkin se, että happea ei saanut. Juuri ennen tanssien alkua istuinkin vielä penkillä keräten itseäni. Sanoinkin "korvausparilleni" tässä kohtaa, että nappaa kiinni jos pyörryn :D Kuuma tuli jälleen, mutta selvisin! Äiti oli saapunut paikalle, joten eikun mäkkärin autokaistan kautta kotiin ja vielä pari kuvat ottamaan.

Näytetään ihan joiltain hallitsijoilta tässä :D

Kun kerran olin jo aikani kärsinyt miljoonalla pinnillä kiinnitetty nuttura päässäni, en purkanut sitä heti vaan kävimme vielä tallilla ottamassa pari kuvaa, jonka jälkeen juoksutin Assin. Jos mahdollisuus tulisi, tanssisin ehdottomasti uudelleen, mutta olihan se helpottava tunne saada tuhkehduttamisefektin aiheuttava mekko ja aivoihin asti työntyvillä kukkasilla varustettu kampaus pois. 

Lyhyesti: jos hetkenkin sitä mietit, mene lukioon ja jos edes harkitset, tanssi vanhat!

Raskasta jumppaa esteillä

Eilen oli taas viikottaisen estevalmennuksen aika. Aikatauluista ja sairastumisista johtuen olemme nähneet Pinjaa nyt vain kerran viikossa parin viikon ajan, toivottavasti pian saataisiin myös sännölliset sileänvalmennukset kehiin. Tänään tunnilla oli luvassa paljon jumppaamista ja aivotyötä, sillä lähes jokaisen esteen yhteyteen oli lisätty maapuomeja vaihteleva määrä. Valmennukseen lähdin positiivisella mielellä, sillä viimeviikon tunti meni ihan super hyvin, kun uskalsin Assin antaa edetä enkä jäänyt epätoivoisesti kiskomaan.

Tunti aloitettiin ihan perus verkalla ja Assi oli edellispäivän kunnon läpiratsastuksen jälkeen kivan letkeä. Tein paljon ympyröitä ja välillä ihan hitaan pätkän ravia, jonka jälkeen palautin askeleen normaalitempoiseksi. Laukassa Assi yritti pari kertaa vähän kiihdytellä, mutta palasi sitten taas mukavan rauhalliseksi. 

Hyppääminen aloitettiin pystyllä, jota edelsi kaksi puomia ja esteen jälkeen oli vielä yksi. Se meni ihan hyvin, itse heitin ylävartaloa vähän liikaa eteen ja ratsastin vinoon, joten laukat eivät oikein tahtoneet vaihtua. Hypyt olivat kuitenkin ok. Sen jälkeen siirryttiin okserille, jossa oli samanlainen puomi-puomi-este-puomi -linja. Okserille sain ratsastettua paremmin ja laukatkin alkoivat vaihtua. 

Seuraavaksi siirryimme oikeassa kierroksessa ratsastettavalle kahden askeleen okseri-okseri -sarjalle, jonka välissä oli myös puomit. Ensimmäisellä kerralla Assi jäi aika paljon pohkeen taakse kaarteessa ja hyppäsi a-osan vähän kaukaa, mutta seuraavilla kerroilla etenin enemmän ja hypyt paranivat. Kun tempo oli parempi, sain myös ratsastettua suorempaan ja laukat eivät vaihtuneet omia aikojaan.

Viimeisenä ennen rataa tulimme vielä vasemmalta pysty-pysty -linjan. Assi oli siinä ihan ok, ekalla kerralla se jäi taas pohkeen taakse ja eka hyppy tuli pohjaan, jonka jälkeen se kiemurteli vähän ja myös toisen hypyn paikka tuli liian lähelle. Toisella yrityksellä uskalsin vaatia taas vähän aktiivisempaa laukkaa ja hypyt olivat ok.

Pienen hengähdystauon jälkeen tulimme lyhyttä radanpätkää. Aloitimme oikesta kierroksesta pystyllä, sitten vasemmalta okserille jonka jälkeen iso pääty-ympyrä ja lopuksi oikealta pysty-pysty -linja. Pysty meni ihan ok, paikka ehkä vähän pohjaan. Okserille Assi lähti vähän juoksemaan ja puomien väli kävi ahtaaksi, jonka se koitti ratkaista tulemalla vinoon. Hypystä tuli aika jännä ja Assi tyytyväisenä kiersi viimeisen puomin, matka kuitenkin jatkui ilman suurempia ongelmia. Vikalle linjalle Assi jäi kaarteessa todella pohkeen taakse ja jäin työntämään ekalle esteelle, jolloin Assi tuli vielä hitaammaksi ja tuli ihan pohjaan, jonka jälkeen se teki ison mutkan ja tuli myös toiselle esteelle hitaassa temmossa liian lähelle. Saimme käskyn tulla okserin pohjalle ja linja uudelleen. Okseri meni jo paremmin, mutta linja oli taas tosi hidas ja huono. 

Assi sai vetää hetken henkeä ja kävellä, sillä se selkeästi väsyi päivän tehtävistä. Puomit esteiden edessä ja jälkeen olivat sille raskaita jo pelkästään aivotyöskentelyn kannalta, ja fyysinen rasituskin oli aika kovaa, sillä se joutui oikeasti tulemaan hyvään paikkaan ja lyhentämään askeltaan. Tauon jälkeen tulimme linjan vielä uudelleen. Ekalla yrityksellä paikat osuivat jo tosi hyvin, mutta tokan pystyn se otti alas jouduttuaan pelastamaan itsensä niin monesti siellä. Tulimme linjan vielä kerran ja Assi olikin ihan super hieno!

Ravailin vielä rennot loppuravit jonka jälkeen taluttelin loppukäynnit. Valmennuksesta jäi kyllä taas ihan super fiilis, alan pikku hiljaa oppia ratsastamaan Assia. Kun sen antaa edetä eikä jää suuhun roikkumaan, löytää se paikat itse tosi hyvin ja hyppää rennosti. Täytyy kyllä itsenäisestikin tehdä jotain puomijuttuja enemmän, niin kuntokin kohenisi vähän.

Kisakauden aloituspäiväkin on päätetty. Kunhan mitään yllättäviä esteitä ei tule, nähdään meidät Artukaisissa 26.2. Sitä ennen ehtii treenata onneksi vielä pari kertaa, joskin yhdet estetreenit jäävät minulta välistä vanhojen tanssien takia. Silti ihan luottavaisin mielin lähden liikenteeseen, sillä nyt on sujunut niin hyvin.

Lisäksi vielä pieni tiedotus muista paikoista, joissa touhujamme voi seurata: blogin/Assin virallinen instagramtili kulkee nimellä @teamkoskelo. Oma henkilökohtainen tilini on @katariinaeevamaria. Lisäksi jos joku haluaa, voi minut myös addata snapchatissa, jossa osin ei hirveästi heppajuttuja ole. Siellä kuljen nimellä kataeevamariaa.

Mun tavallinen tiistai - My day -video!

Viimeviikon tiistaina kuvasin ensimmäisen my day -videoni ikinä. Itse tykkään katsella ihan tavallisina päivinä kuvattuja videoita, joten tein sellaisen itsekin. Päivääni kuului siis koulua, valmennus ja kokeisiin sekä ylppäreihin lukua. Videon laadun tarjoaa iPhone ja kuvasin ehkä vähän vääriä juttuja, kertokaa kuitenkin, mitä mieltä olitte, ja millaisia videoita haluisitte jatkossa.