perjantai 17. helmikuuta 2017

Wanhat 2017 - kaksi päivää prinsessana

VPK-talon valot eivät tehneet oikeutta pukuni värille...


Ei turhaan sanota, että vanhojenpäivä on yksi lukion parhaista kokemuksista. Jo pelkästään kurssi oli ihan mielettömän hauska. Kaikki hupentui vielä itse kahteen tanssiaispäivään, jonka sain jakaa huippujen kavereiden ja maailman parhaan parin kanssa! Muutaman kerran on meinannut usko loppua, mutta kaikesta selvittiin.

Parin sain jo viimevuoden toukokuussa, kun parini pyysi minua tanssimaan kanssaan. Puvun ostin elokuussa (pari päivää ennen tansseja nauroinkin että olen omistanut vanhojenmekkoni kauemmin kuin Assin ja syksyllä varasimme myös kampaajan. Kengät ostin syksyllä yhdelle risteilylle ajatuksella "laitan nämä sitten tansseihin". Myöhemmin talvella tilailin meikkejä ja viikkoa ennen tansseja tein kenkiin itse nyörit. Olin siis monen asian suhteen aika ajoissa, jota suosittelen myös tuleville vanhoille! Parin suhteen ei kannata kuitenkaan stressata, sen saa kurssiltakin.



Tanssipäivä alkoi torstaina kahdeksalta ja kampaaja tuli meille kotiin kymmenen jälkeen. Kampauksen jälkeen meikkasin itseni ja sen jälkeen alkoi pukeminen. Narut olisi tosin tarvinnut laittaa hiukat tiukemmalle solmulle, sillä nyt ne löystyivät illan mittaa ja etenkin parin ensimmäisen tanssin aikana tuntui koko ajan siltä, että mekko valuu ja valuu. Ensiapukassin kokoamisen jälkeen (ripsiliimaa, ilmastointiteippiä, suklaata, hiustenkuivain...) pääsimme lähtemään. Tsykkiläiset tosiaan tanssivat torstaina Turun vanhalla VPK-talolla, jossa oli ensin rymäkuvaus ja ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen pääsimme tanssimaan.


Olin tosiaan parini kanssa pari numero 1, Tsykin johtotähdet, eli vastuullamme oli johdattaa koko jengi saliin kunnialla. Ensimmäisessä tanssissa tuli pieni minisydänkohtaus kun ihan ensimmäisellä askeleella astuin vähän helmani takaosan päälle, mutta sen jälkeen olin varovaisempi ja loppu meni tosi hyvin! Vähän puku kärsi päivän aikana, helmassa on pieni repeämä, mutta se ei onneksi haitannut tanssimista mitenkään. Tanssien jälkeen otimme paljon kuvia, jonka jälkeen lähdimme kotia kohti. Ellu (blogin virallinen valtuutettu kuvaaja, samppanjanvärinen puku) tuli meille yöksi, ja pitkän päivän jälkeen oli aika kääriä huivi hiusten suojaksi ja mennä aikaisin nukkumaan. 

Fiilikset oman tanssin jälkeen
Tsykin wanhimmat prinsessat

Yöstä sanottakoon sen verran, että mukavaa ei ollut. Nukuin vain pieniä pätkiä, sillä hyvän asennon löytäminen kukkasten ja kymmenien pinnien vuoksi oli aika vaikeaa. Aamulla kellon soidessa kello viisi oli kuitenkin vain noustava ylös ja kahvin voimin selvisimme kampausten korjailusta ja meikkaamisesta. Perjantain tanssit olivat aamulla Puropellon koulussa, jossa minun ryhmäni aloitti jälleen tanssit (minun ja parini johdolla). 


VPK-talolla oli ollut ihan hyvä sisäilma, mutta Puropellossa oli ihan järkyttävän kuuma. Joka tanssin välissä oli pakko yrittää viilentää itseään epätoivoisin keinoin. Mekko oli taas löystynyt vähän, mutta selvisin ryhmäni tansseista kunnialla. Otimme taas paljon kuvia, jonka jälkeen parini lähti ja seuraava ryhmä alkoi valmistautua tanssimiseen. Toisesta ryhmästä puuttui osa ihmisistä, ja koska äitini ei olisi kuitenkaan hakenut meitä melkein tuntiin, menin vapaaehtoisesti paikkaamaan. Ellu veti mekkoni tosi tiukalle, jonka jälkeen olo oli kutakuinkin se, että happea ei saanut. Juuri ennen tanssien alkua istuinkin vielä penkillä keräten itseäni. Sanoinkin "korvausparilleni" tässä kohtaa, että nappaa kiinni jos pyörryn :D Kuuma tuli jälleen, mutta selvisin! Äiti oli saapunut paikalle, joten eikun mäkkärin autokaistan kautta kotiin ja vielä pari kuvat ottamaan.



Näytetään ihan joiltain hallitsijoilta tässä :D
Kun kerran olin jo aikani kärsinyt miljoonalla pinnillä kiinnitetty nuttura päässäni, en purkanut sitä heti vaan kävimme vielä tallilla ottamassa pari kuvaa, jonka jälkeen juoksutin Assin. Jos mahdollisuus tulisi, tanssisin ehdottomasti uudelleen, mutta olihan se helpottava tunne saada tuhkehduttamisefektin aiheuttava mekko ja aivoihin asti työntyvillä kukkasilla varustettu kampaus pois. 


Lyhyesti: jos hetkenkin sitä mietit, mene lukioon ja jos edes harkitset, tanssi vanhat!

2 kommenttia:

  1. Oi kun ihana mekko sulla! Nää on todella kauniita kuvia kaikki! Itsellänikin on edessä päätös, tanssinko vanhat vai en, mutta en ainakaan vielä ole saanut tehtyä päätöstä :D Unohtumaton kokemus nuo kyllä varmasti olisivat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Ja kannattaa ehdottomasti tanssia jos vähänkin siltä tuntuu, mahtavat muistot ja lähentyminen oman ikäryhmän kanssa tekevät siitä sen arvoista (puhumattakaan oheistoiminnasta, esimerkiksi itse olin risteilyllä, joka kyllä lukeutuu elämäni parhaimpiin öihin)!

      Poista