Päiväretki Ratsastuskeskus Ainoon

Kuvat laatua äiti, pahoittelen

Vanhojentanssit kokonaisuudessaan selätetty, hiihtoloma alkanut ja vähinkäänkin ramaiseva vanhojenristeily takana. Maanantaina kello kymmenen starttasi  tallin pihasta auto kyydissään kaksi äiti, hevosta ja ratsastajaa. Matka kävi Järvenpäähän Ratsastuskeskus Ainoon, jonne Pinja tuli meitä valmentamaan. 

Kotipihalla Assi lastautui tosi hienosti, sen piti pysähtyä vain kerran lastaussillalle miettimään (tämä oli tosiaan Assin elämän neljäs kerta trailerin kyydissä). Myös matka sujui hyvin, joskin tie oli joissain kohdissa hieman loskainen. Olimme Ainossa ihan reilusti aikataulua edellä ja kävimme nopeasti katsomassa paikat, jonka jälkeen odottelimme vielä hetken ennen hevosten purkua.

Noin 40min ennen valmennuksen alkua otimme hepat ulos kopista, ja Assikin hoiti homman ilman turhaa vauhtia. Varusteetkin saimme niskaan vaikka vauva oli vähän innoissaan uudesta paikasta ja ei olisi millään tahtonut pysyä paikallaan. Pinja saapui paikalle ja menimme maneesiin taluttelemaan heppoja. Assi oli alkuun vähän ihmeissään kun kaikki oli niin suurta, mutta rauhoittui kyllä pikku hiljaa. Verkkailimme itsenäisesti ravissa ja laukassa Pinjan kootessa esteitä. Assi oli vähän vauhdikkaalla päällä, mutta kuunteli ihan hyvin. Laukassa se oli vähän raskas kädelle, mutta lähti nousemaan pienellä työstöllä. Tässä kohtaa mainittakoon, että olin itse ratsastanut viimeksi edeltävän viikon keskiviikkona, sillä tansseista aiheutuneiden menojen vuoksi Assin vuokraaja oli hoitanut lähes kaikki edeltävän viikon liikutukset. Säädöt eivät siis ihan olleet omiani, mutta kaikesta selvittiin.

Hypyt aloitimme tulemalla pienen pystyn täyskaarrolla ja jatkoimme siitä kavaletille lyhyelle sivulle. Assi oli vähintäänkin innoissaan ja vauhdikas, mutta kääntyi silti tosi hyvin, eikä tiukalla tiellä kavaletille esiintynyt mitään ongelmia. Hypyt olivat heti alkuun hyviä ja laukat vaihtuivat joka kerta. Pidensimme tehtävää vielä siten, että jatkoimme kavaletin jälkeen lävistäjälle okserille. Sekin sujui oikein mallikkaasti, joskin pienen kiihdytyksen kera.

Seuraavaksi tulimme pientä radanpätkää, johon kuului okseri lävistäjällä oikealta, vasemmalta pysty jonka jälkeen kaareva linja okserille ja sen jälkeen vielä okseri-pysty-pysty -linja, jossa kaksi ensimmäistä estettä olivat suoralla linjalla ja viimeinen kaarevalla. Kolme ensimmäistä estettä menivät hyvin, linjan okserin jälkeen Assi alkoi vähän köyrimään, mutta matka jatkui. Ennen viimeistä linjaa Pinja käski etenemään enemmän ja hypyt olivat huomattavasti sujuvampia kun uskalsin Assin kulkea reippaasti eteen. Unohdin kuitenkin linjan viimeisen pystyn, joten tulin sen vielä uudestään. Hypyt olivat taas kivoja ja kääntäminen sujui lisätystä vauhdista huolimatta.

Tyylikkäästi puhtaasti yli ihan esteen juurelta

Lopuksi tulimme vielä pidempää rataa, joka alkoi vasemmassa kierroksessa porttipystyllä, josta jatkettiin pysty-okseri -linjalle, jonka jäljeen sarja jolta kaareva linja pystylle. Tämän jälkeen porttipysty suunnanvaihtona jonka jälkeen kahden askeleen sarja ja suora linja viidellä pystylle ja sen jälkeen vielä okseri ja kaareva tie Aino-pystylle. Alku meni oikein kivasti, uskalsin pikkuhiljaa vain istua rennosti jalat kiinni eikä vauhti tuntunut enää yhtään pahalta. Tullessani porttipystylle toista kertaa istuin huonosti ja Assi tiputti raviin, jolloin hypystä tuli tosi huono ja sen jälkeen Assi lähti vähän kaahailemaan. Tuntui siltä, etten uskalla tuolla tahdilla lähteä pitkälle sivulle, mutta Pinja vain käski istumaan, sillä Assi kuulemma tietää mitä se tekee. Loppujen lopuksi Vauhti olikin jopa liian hidasta ja luullessani Assin lähtevän hyppyyn sarjan B-osalla kaukaa, vetäisi se vielä väliin kolmannen askeleen ja ylimääräinen miniaskel tuli myös pystylle. Ei ainakaan ponnu lopu kesken kun metrin esteet ylittyvät kevyesti paikaltaan...

Pitkän sivun jälkeen suuntasimme vielä viimeiselle linjalle, jonka ensimmäisenä osana kohosi melko iso okseri. Käänsin esteelle liian aikaisin ja nypin kaiken vauhdin pois, jolloin Assi totesi, että saan hypätä ihan itse ja otti stopin. Kuski todellakin yllättyi ja löysin itseni esteen juurelta :D Takaisin selkään ja uudestaan. Tulin porttipystyn pohjalle ja ratsastin siihen niin luokattoman huonosti, että Assi pari kertaa livahti sivulta pois. Sen jälkeen aloin jälleen ratsastamaan, ja hommat sujuivat taas. Kaareva linja meni ihan ok, pystylle tulin vähän pohjaan. Sen jälkeen tulin suoran okseri-pysty linjan jonka jälkeen hetki käyntiä. Lopuksi tulin vielä kaarevan linjan ja pitkän sivun. Kaareva oli ok, pitkälle sivulle lähestyttäessä Assi jäi vähän pohkeen taakse ja sarjaväli jäi vähän pitkäksi, joten B-osalta puomi. Sen jäkeen muistin kuitenkin ratsastaa eteen ja viimeinen pysty oli hyvä.

Me saimme lopettaa sujuvaan suoritukseen ja ravailin ja kävelin Assin vielä pois. Valmennuksen jälkeen minulla oli aika väsynyt hevonen joka pysyi ihan miellään paikallaan kylmäyksen ja varusteiden purun ajan. Koppiin mentiin taas sujuvasti ja matkallakin seisottiin tyytyväisenä hiljaa kopissa.

Valmennuksesta jäi kyllä superhyvä fiilis, oli ihan mahtavaa vaan uskaltaa Assin antaa laukata ja ohjata itse oikeaan paikkaan. Hypyt olivat tosi hyviä ja paikat löytyivät kuin itsestään kun laukka pyöri kunnolla. Saa olla ylpeä lapsihevosesta kun noin vain suorittaa metrin tehtäviä ihan vieraassa paikassa. Sama sujuvuus on toivottavasti tallella vielä sunnuntaina kun starttaamme kisakauden Artukaisissa. Lisäksi saatamme lähteä maaliskuun alussa hyppäämään Ypäjälle yhden luokan, kunhan olen keskustellut asiasta vielä Pinjan kanssa ensin. Nyt kun vanhat ovat ohi, pääsen taas kiinni normaaliin valmennusrytmiin. Sitä ennen on kuitenkin pakko skarpata vielä kolme viimeistä viikkoa, sillä psykan ylppärit lähestyvät uhkaavasti. Sen jälkeen onkin taas ihan eri tavalla aikaa heppailla ja tehdä blogijuttuja.