Puhelinkuvakooste

Nyt on luvassa tämän bogin ensimmäinen puhelinkuvakooste! Päätin mennä ajassa ihan kunnolla taaksepäin muutaman kuvan osalta, suurin osa onkin parin viikon sisään otettuja.

1. Assi kotitallilla elämänsä ekoissa estekisoissa | 2. Kotikisat olivat myös halloweenkisat, ja sieltä ei ole oikein kuvia, joissa asuni näkyisi kunnolla. Tämä otos onkin kaverini halloweenjuhlista, jossa pukeuduin samalla tavalla (ja jos kuvasta ei saa selvää, olin siis FBI-agentti) | 3. Maailman hienoin vauva Artukaisissa kisaamassa marraskuussa

1. Marraskuun lopulla juhlittiin seurani pikkujouluja ja sain tänävuonna tsempparipalkinnon | 2. Rakastan! Tanssin tosiaan vanhat alle kuukauden päästä, ja tuollaisen mekon saan pukea päälleni (tanssien jälkeen voi tiedustella mekosta lisää, aijon sen myydä eteenpäin). Ajattelin myös tehdä tansseista jonkinlaisen postauksen, miltä kuulostaa? | 3. Onnistuin venäyttämään sormeni yhdessä valmennuksessa, kun seisoimme paikallaan ja Assi nosti päätään osuen käteeni :D

1. Assi klipattiin viimevuoden lopulla ja siitä tuli ihan kiiltävä | 2&3. Assin ilmegalleria, niin viisas

1, 2&3. Meidän jouluaatto. Samalla tuli myös 4kk kuluneeksi siitä, kun sain Assin

1. Sain joululahjaksi uudet saappaat, MH:n Sovereign High Riderit, joita olen kuolannut Hevoset 2015 -messuilta saakka | 2. Assin oli ihan pakko saada karvapehmusteet kuljetusriimuun... | 3. Heppaostoksiin liittyen

1. Olin mukana koulun Lucia-kulkueessa ja itse esiintymispäivänä piti koulla olla ihan luvattoman aikaisin | 2. Psykan ylppärit lähestyvät uhkaavasti ja nytkin minun pitäisi lukea blogin kirjoittamisen sijaan | 3. Tsyk muutti maalle - kilometrin päähän Turun kauppatorilta. Enää ei noin vain kävellä mäkkiin tai kahvilaan kesken välitunnin. Menetys on suuri.

1, 2&3. Pinjan kahdenpäivän valmennusputki. Ensin sileäntunti ilman jalustimia ja sitten estevalmennus. En tiedä kumpi oli väsyneempi, ratsastaja vai hevonen.

1. Itsenäinen puomitreeni | 2. Joku päivä ratsastuksen jälkeen | 3. Kuka arvaa, mitä tapahtuu 5.2? (Muuta kuin yhteiskuntafilosofian lukemista)

Aina joskus (hyvin usein) Pinjan treenissä.

Millainen on hyvä?

Työstään pitävällä hevosella on helpompi päästä tuloksiin

Postaus sai ideansa pohtiessani niin Assin hyviä puolia, kuin koko tämän hetkisen harrastustilanteeni erittäin hyvää tilannetta. Perimmäisten kysymyksien äärellä ollessani mietin myös, mikä tästä ylipäänsä tekee niin hyvää. Niimpä tänään kerron omia mielipiteitäni siitä, millainen on mielestäni hyvä hevonen, valmentaja ja tallipaikka: eli edistymisen kulmakivet.

1. Millainen on hyvä hevonen?

Suokit ovat hauskoja otuksia ja laadukkaat yksilöt ovat mahtavia harrasteheppoja lajiin kuin lajiin

Aloitetaan siitä kaikkein tärkeimmästä, eli hevosesta. Ilman hevosta olisi ratsastusta aika vaikeaa harrastaa. Vaikeaa ratsastus on myös silloin, jos hevonen ei sovellu tehtäväänsä. Siksi yksi tärkeimmistä asioista on mielestäni se, että hevonen on itselleen sopivassa "ammatissa" ja myös nauttii työstään. Jos hevoselta ei irtoa minkäänlaista liikettä, ei siitä ehkä kannata kaavailla huippuluokan kouluhevosta. Ja vaikka hevosella olisi kuinka hyvä hyppy, ei sen esteura välttämättä johda kovin pitkälle, jos se ei pidä hyppäämisestä. 

Hyvä harraste-estehevonen on mielestäni rehellinen, rohkea, varovainen, vähän kuuma, ketterä, nopea ja viisas. Itse olen niin onnellinen hevosenomistaja, että kaikki nuo piirteet sopivat Assiin (vaikka sen viisaudesta voidaankin olla montaa mieltä). 

Kiltti, rohkea, nopea ja kaikkea siltä väliltä

Ennen kaikkea hevosen tulee sopia ratsastajalleen ja ratsastajan pitää hevosesta. Hyvän hevosen laatu ei pääse esiin, jos hevonen on ratsastajalleen liian vaativa. Harrastaminen ei ole mukavaa myöskään silloin, jos ratsukon kemiat eivät yksinkertaisesti kohtaa. Ja kuten tulen jokaisessa kohdassa toteamaan, mikään ei onnistu jos ei ole hauskaa.

2. Millainen on hyvä talli?

Hyvä talli on hevosen hyvinvoinnin kannalta ehkä se tärkein asia. Jokaiselle hevoselle sopii erilainen talli riippuen sen käyttötarkoituksesta ja omistajan tarpeista. Minulla hyvässä tallissa on ammattimainen hoito, laadukas heinä, turvalliset ja toimivat tilat, tilavat tarhat, hyväpohjainen maneesi ja kivoja maastoja. Hyvässä tallissa perusjutuista, kuten kuivikkeesta ja heinästä, ei säästellä. Hyvään hoitoon kuuluu tilannetaju: vaikka mielellään pitäisin hevostani ympäri vuoden kokopäivätarhauksessa, on mielestäni hevosesta välittämistä myös se, jos tallityöntekijä sen sieltä aikaisemmin hakee sisään mikäli pakkasta on 30 astetta tai räntää sataa vaakatasossa.

Hyvältä tallinpitäjältä voi aina kysyä neuvoa, ja hän myös ilmoittaa omistajille heti, jos huomaa jotain poikkeavaa. Asiantunteva tallinpitäjä on myös panostanut tallin ja ulkoilualueiden turvallisuuteen. Käytävillä ei loju ylimääräistä tavaraa ja karsinat varmasti pysyvät kiinni. Bonusta on, jos tallinpitäjä on yhteydessä valmentajiin, eläinlääkäreihin yms. jolloin näiden asioiden hoito käy itsellä helpommin.

Koska Suomen talvi on kylmä, luminen ja jäinen eikä minulla ole mahdollisuutta kuljetella hevostani ympäriinsä, on maneesi asia, josta en ole valmis tinkimään. Maneesilla pystyn takaamaan hevoselleni säännöllisen liikutuksen ympärivuotisesti. Myös pohjan tulee olla hyvä, sillä eihän huonolla pohjalla pysty kunnolla edes ratsastamaan. Itse olen joutunut ratsastamaan esimerkiksi maneesissa, jossa pahimmillaan liukasta irtohiekkaa oli 15 senttiä, eikä pohjaa juuri huollettu. Ei enää ikinä!

Maneesi on siis ihan pakollinen juttu. Lähes kaikki muu onkin luksusta, joka on vain plussaa. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi solariumit, kävelykoneet ja lämmitetyt maneesit. Ne ovat asioita, joita en todellakaan pakosti halua, mutta olisivathan ne aika mahtavia lisiä.

Lisäksi hyvällä tallilla on mukava talliporukka. Parasta tietysti on, jos ainakin osa asiakkaista on suurinpiirtein omaa ikäluokkaa, mutta kaikkien positiivinen mieli on jo ihan riittävää. Kun tallille on aina kiva mennä, on treenissäkin ihan eri fiilis ja kehitystä tapahtuu. 

Hyvässä tallissa hevoset ja ratsastajat ovat tyytyväisiä. Ulkoilualueiden toimivuus on tärkeää, hyvät maastot ovat itselleni ehdottomassa asemassa.

3. Millainen on hyvä valmentaja?

Hyvä valmentaja kannustaa silloinkin, kun kaikki ei mene ihan putkeen.

Parhainkaan ratsukko ei kehity ilman valmentajaa. Amatöörillä (minulla) suunta menisi varmasti aika nopeaa tahtia alaspäin. Siksi hyvä kotivalmentaja on erittäin tärkeässä asemassa. Hyvä valmentaja vie pois mukavuusalueelta, luo onnistumisen kokemuksia ja antaa asiallista, rakentavaa kritiikkiä. Hyvä valmentaja voi myös joskus muuttaa suunnitelmaa, jos ratsukko ei selkeästi sen päivän tehtäviin kykene. 

Hyvä valmentaja sitoutuu. Hän ei vain ohjaa ratsukkoa tehtävien suorituksen ajan, vaan on kiinnostunut itsenäisten treenien sujuvuudesta, antaa kotiläksyjä ja myös neuvoo muissa hevosen (ja ratsastajan) hyvinvointiin liittyvissä asioissa.

Jatkaen edellisten kohtien linjaa, päätän tämänkin huomioimalla motivaation ja hyvän fiiliksen. Hyvän valmentajan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on se, että hän jättää valmennettavalle sellaisen tunteen, ettei tämä jaksaisi enää odottaa seuraavaa treenikertaa vaan haluaa jälleen kehittyä lisää. Kun valmennus päätetään onnistumiseen, on ratsastajalla motivaatiota oppia ja sen taas huomaa tuloksissa.

Mitä mieltä itse olet? Mitä haluat valmentajaltasi, hevoseltasi ja tallipaikaltasi? Toivon, että postaus herätti ajatuksia. Jos sinulla on jotain lisättävää, kirjoita toki mietteitäsi kommenttikenttään tai tee vaikka samanlainen postaus omaan blogiisi!

Kun kaikki palikat osuvat kohdalleen, on tuloksena iloisia hevosia ja ratsastajia.

Vuoden ensimmäinen estevalmennus

Meillä piti olla tällä viikolla keskiviikkona Pinjan kouluvalmennus ja jatkaa torstaina hyppyjen merkeissä. Mittarin kuitenkin ollessa pahimmillaan yli 15 astetta pakkasen puolella, peruuntui kouluvalmennus tältä viikolta kokonaan ja estetunti siirrettiin sunnuntaille. Niimpä tänään pääsimme reilu viikon jälkeen hyppäämään ja lapsella kyllä riitti intoa.

Itse olin katselemassa illan ensimmäistä valmennusta, joten tiesin suurinpiirtein millaisia tehtäviä tulisimme tekemään. Pinja vähän helpotti juttuja meille, mutta tekemistä riitti silti! Aluksi tulimme yksittäistä kavalettia kahdeksikolla, joka sujui ihan kivasti. Sen jälkeen siirryimme kavaleteilla suoritettavaan siksak -tehtävään. Ensin hypättiin lyhyellä sivulla oikealta este, jonka jälkeen tuli 90 asteen kulma vasemmalle neljällä askeleella pitkällä sivulla olevalle pystylle. Päädyn kautta toiselle pitkälle sivulle (kuvassa sininen pieni este) jonka jälkeen taas 90 astetta kavaletille vasemmalle, jossa suunnanmuutos oikeaan ja pitkällä sivulla este. Tulimme harjoitusta myös toisesta suunnasta. Itselleni tämä oli tosi vaikea juttu, sillä jäin hirveästi roikkumaan kiinni sisäohjaan ja kun keskityin vain kääntämiseen, heiluivat pohkeeni irti satulasta ja Assi pääsi juoksemaan. Hengissä selvittiin kuitenkin ja jatkettiin kohti seuraavaa tehtävää, joka oli molempien mielestä paljon kivempi.

Seuraavana vuorossa oli siis vähän lisää mutkittelua. Ensin sinivalkoinen pysty oikealta, sen jälkeen kaarros oikeaan ja lävistäjällä vihreäkeltainen okseri, jonka jälkeen suunnanmuutos vasempaan ja toisella lävistäjällä vaaleanpunakeltainen pysty, josta käännös oikealle ja pitkällä sivulla pysty-pysty linja viidellä askeleella. Tilaa oli alle puolet maneesin pituudesta (linjaa lukuunottamatta). Aluksi Assi oli vähän hukassa jalkojensa kanssa, kun sen pitikin tulla ihan suorassa ja rauhassa esteille. Sen takia se otti alkuun pari puomia. Kolmannelle pystylle aloin kiirehtimään, ja paikka tuli pohjaan. Linjalla Assi lähti vähän juoksemaan, mutta tuli hyvin takaisin. Tulimme myös tehtävää toisin päin, aloittaen linjasta. Pari kertaa Assi tuli linjan ihan liian rauhassa, ja väli oli liian pitkä viiteen, mutta liian lyhyt kuuteen, jolloin jälkimmäiseltä pystyltä tuli puomi. Kun rentouduin kädellä, eteni Assi paremmin ja väli oli täydellinen viisi.

Lopuksi tulimme vielä rataa, jossa oli mutkittelu alkaen vasemmalta, eli linja ensin, ja sinivalkoisen pystyn jälkeen jatkettiin suoraan neljä askelta yhden askeleen sarjalle, jonka jälkeen tultiin vielä keltavaaleanpunainen pysty pitkällä lähestymisellä. Ensimmäisellä linjalla Assi lähti vähän juoksemaan ja oikaisi vasemmalle päädyssä, joten jouduin tekemään ympyrän ennen seuraavaa estettä. Mutkittelu meni hyvin, kun vain muistin laittaa ne jalat kiinni! Linjalla vauhti vähän kiihtyi, mutta askeleet sopivat hyvin. Viimeistä pystyä ennen tein pari ympyrää, kun Assi alkoi väsyä ja itse irrotin taas jalat, joten laukka ei meinannut millään olla sujuvaa. Pystylle paikka tuli vähän pohjaan, joten tulimme vikan linjat ja pystyn uudelleen. Assi alkoi lopussa väsyä aika paljon, jolloin se lähti taas vetämään ja juoksemaan välillä, mutta säilyi kuitenkin kontrollissa koko ajan. Sarjalle tultiin aika pohjaan, mutta pysty meni superhyvin!

Seuraava estevalmennus onkin sovittu torstaille, toivottavasti saisin kuvaajan paikalle. Kisakalenteriakin olemme pikkuhiljaa lähteneet suunnittelemaan, kausi starttaa toivottavasti helmikuun puolella yksien tai kaksien kisojen muodossa. Lisäksi ensi kaudella odottaa muitakin todella siistejä juttuja, joista pystyin vuosi sitten vain haaveilemaan! Kunhan kaikki sujuu yvin, pääsen niistä tännekin kertomaan.

Laitetaan viimeiseksi vielä pieni loppukevennys: Tältä Assi näyttää kun se menee ensin kovaa, sitten lähelle ja lopuksi korkealle :D

Uusi vuosi, uudet kuviot, uusi blogi

Olen viimeksi kirjoittanut blogia syyskuussa. Tuolloin into loppui totaalisesti ja noin kuukauden ajan en edes jaksanut ajatella blogia. Sen jälkeen aloin kuitenkin miettimään blogin jatkamista. Aina kuitenkin mietin, etten kuitenkaan jaksaisi. Viimeiset viikot olen lähes päivittäin miettynyt joko jatkavani vanhan blogin kirjoittamista, tai kokonaan uuden perustamista. Niimpä kävin 2.1.2017 kaverini kanssa keskustelun, ja hän oli sitä mieltä, että jollain tapaa jatkan kyllä kirjoittamista. Niimpä samana iltana perustin uuden blogin, Esteelle, Assin.

Jotkut saattavat tuntea minut Hyppää Casper! blogin kirjoittajana. Mikäli olet kiinnostunut lukemaan aiemmista hevosistani, löydät blogin täältä. Olen siis Katariina, 17-vuotias lukiolainen ja onnellinen hevosenomistaja. Hevoseni on 7-vuotias wielkopolskitamma Assi, jota koulutan yhteistyössä tukijoukkojeni kanssa kohti esteratoja.

Blogistani saat lukea meidän elämästämme: hauskanpidosta ja treenaamisesta. Ennen kaikkea tämä on tarina Assin koulutuksen edistymisestä. Kaiken mun ohella valmentaudumme tulevana kautena Pinja Immosen silmän alla kaksi kertaa viikossa. Kevään koittaessa pyrimme myös kilpailemaan mahdollisimman paljon.

Tervetuloa blogin lukijaksi!