"Täytyy muistaa osata ratsastaa tänään" - Pinjan estevalmennus

Viimeaikoina ollaan pari kertaa kiellelty, olen ottanut osumaa maahan ja mennyt aivan lukkoon ja antanut Assin kaahata omiaan tai vaihtoehtoisesti nyppinyt kaiken vauhdin pois. Toki onnistumisia on ollut huonoja hetkiä enemmän, mutta aina olen miettynyt että entä jos se nyt tekee jotain. Tämän kaiken jälkeen oli niin mahtavaa saada tänään vanha fiilis takaisin. Alkukäynneissä juttelin Pinjan kanssa ja sanoinkin että tällä kertaa minun täytyy muistaa osata ratsastaa. Tunti keskittyi ihan minimini esteisiin, jotta saisin vähän omaa itsevarmuutta takaisin.

Alkuverkassa tein paljon siirtymiä etenkin laukasta raviin ja takaisin laukkaan. Assi kuunteli ohjaa ja pohjetta hyvin mutta oli vähän huono taipumaan ja myötäämään niskasta. Hypyt aloitimme pienellä pystyllä lävistäjällä. Assi oli siihen aika pohkeen takana ja siksi paikat olivat vaikeita löytää. Lopulta uskalsin ratkaista tilanteet jalalla ja hypyt paranivat heti. Itse päätinkin jo aiemmin, että otan tunnin "teemaksi" ratkaise jalalla, älä kädellä. Mietin vain, että vaikka vauhtia välillä olisi liikaa, oli esimerkiksi Ainossa, jossa ekaa kertaa uskalsin Assin antaa edetä, ekaa kertaa se fiilis, että tämän on esteratsastusta!

Pystyltä siirryimme kiemurtelevaan rataan, jossa piti ahtaa hevonen aika pieniin väleihin. Ensin tultiin pysty, jolta lyhyellä tiellä siniselle okserille. Sen jälkeen kultainen okseri ja kaareva linja pystylle. Assi oli tässä tosi hieno, ekan esteen jälkeen ja kaarevalla uralla roikuin liikaa sisäohjassa. Heppa kuitenkin suoritti hyvin ja seuraavalla rundilla, johon lisättiin myös linja, korjasin omia virheitäni aika hyvin. "Lyhyt kuusi, tosi pitkä viisi" -linja tosin jäi heinäsirkalle viidellä askeleella lyhyeksi...

Seuraavaksi tultiin pidempää rataa. Assi alkoi parissa kohtaa kiihdyttelemään, mutta sain Pinjalta paljon kehuja siitä, että tämä oli ensimmäinen kerta kun en panikoitunut vauhdista vaan jatkoin rataa rennosti ja luotin siihen, että Assi kyllä tietää mitä tekee. Muutamalle esteelle tulin aika pohjaan, mutta huonotkaan paikat eivät olleet ongelma kun muistin vain pitää jalan kiinni enkä hypännyt ennen hevosta. Radan vaikein este oli valkolankkuinen pysty. Se tultiin vihreän okserin kanssa, ja esteet eivät olleet yhtään linjassa. Lisäksi lankkupysty ohjasi hirveästi ulospäin, vielä enemmän pois linjalta. 

Lopuksi hyppäsimme pitkää, yhdentoista esteen rataa. Tässä Assi alkoi kiihdyttelemään jo vähän enemmän, mutta koitin vain itse istua hiljaa. Radan viimeinen linja oli kaareva sarjalta lankkupystylle ja ekalla kerralla en saanut vauhdista enää käännettyä joten ei käyty lähelläkään pystyä. Tokalla yrityksellä ajattelin sarjan jälkeen ensin kohti seinää ja sieltä käännös ja uusi linja pystylle. Tällä tyylillä homma onnistui oikein hyvin. Radan jälkeen olin ihan super iloinen kun kaikki vaan onnistui niin helposti!

Pitkän radan jälkeen tulimme vielä radan vaikeimman kohdan uudestaan: Ensin pysty lyhyellä tiellä, sitten lankkupystyltä okserille ja lopuksi sarja ja lankkupysty. Assi alkoi olemaan tässä kohtaa jo aika väsynyt, joten mentiin aika kovaa... Mentiinkin rata kolmessa pienessä pätkässä ja jokaisen osan jälkeen seis ja uusi laukka. Kun Assi oli hypännyt pätkän hyvin, sai se jatkaa seuraavalle esteelle. Tällä tyylillä saimme Assin malttamaan tunnin loppuun saakka. 

Loppuraveissa Assi myötäsi jo kivasti niskasta ja oli kuulolla. Se on nyt parin viikon aikana mennyt ihan hurjasti eteenpäin! Oikeinpäin kulkeminen on sille jo melko helppoa ja ravin sekä käynnin säätely on jo mahdollista. Koska Assi liikkuu huomattavasti paremmin, on se myös kasvattanut massaa: Takaosassa näkyy jo hurjan isot lihakset! Lisäksi Racingin rehun vaihtaminen Havensiin on pyöristänyt sitä tosi paljon. 

Sunnuntaina luvassa on koulukisat ja jos saadaan joku mukaan, olisi tarkoitus käydä 9.4. käydä Artukaisissa hyppäämässä jotkut ns. liian helpot luokat näin kauden alkuun. Maaliskuun loppu on myös hyvä aika suunnitella kesää, ihan uskomattomia juttuja tulossa!